Touhukas viikonloppu

Nyt sitä ollaan sitten koulut käyty ja tässä odotellaan, että tutkintotodistus saapuu postista. :) Huisin jännää! Ja vielä jännempää oli viettää ensimmäistä kertaa viikonloppua ilman, ettei opiskelut olisi pyörinyt mielessä. No viikonloppuhan vierähti hyvin nopeasti! Perjantaina oli vasta viiden aikaa kotona ja mikä ihana yllätys minua odottikaan! J toi minulle ruusun viimeisen koulupäivän kunniaksi! :) <3

Perjantai-ilta menikin sitten surkuhupaisasti nurmikkoa leikatessa. Onneksi myöhemmin illalla tuli hyvä ystäväni käymään kahvilla. Lauantai olikin sitten työpäivä ja iltapäivällä pikkusiskoni mopotti meille yökylään. Olikin ihana saada pitkästä aikaa yövieraita. Mentiin pitkästä aikaa kopittelemaan ja lyömään pesiskentälle. Tai no mun rooliksi osottautui ennemminkin syöttäjänä oleminen, kun J ja pikkusiskoni halusivat harjoitella lyömistä. :D 

Tänään sitten aloitettiin J:n kanssa keittiön seinien maalaus. Nyt ollaan kertaalleen käyty pinnat läpi ja huomenna odottaisi sama urakka uudelleen. Kittaamiseen ja hiomiseen meni yllättävän paljon aikaa ja lisäksi piti kaikki keittiönkaapit ja muut listat suojata teipillä. Ilta olikin jo pitkällä ennen, kuin päästiin varsinaiseen maalaamiseen. Täytyypä sitten laittaa kuvia, kun projekti on valmis. :) 

Tänne muutto tuli kyllä minulle enemmän kuin tarpeeseen. Olemme todella nauttineen J:n kanssa tästä valtavasta tilan määrästä. Omakotitaloksihan tämä on pieni, mutta verrattuna kaksioon, asuinpinta-ala on tuplaantunut. Kyllä tuntuu, että täällä on tilaa hengittää ja elää. Lisäksi tämä talo toimii itselle hieman henkisen kasvun paikkana. Olen luonteeltani aikamoinen perfektionisti. Kaiken pitäisi aina olla elämässä täydellisesti ja vaadin itseltäni liikoja ihan kaikissa asioissa. Tässä talossa kaikki on vähän sinnepäin ja olen joutunut sopeutumaan siihen, ettei kaikki vaan voi olla täydellisesti. Listat ovat vanhat ja kuluneet, ikkunat ovat vanhat, maali rapisee siellä täällä ja talon pohjaratkaisu on kaikkea muuta, kuin looginen. Silti tämä on täydellisen epätäydellinen ja viihdyn täällä. Olen oppinut antamaan täällä itselleni armoa monien asioiden suhteen. En pelkästään kotitöiden, vaan yleensäkin elämässä. 

Aamupäivällä oli ihan pakko lähteä ottamaan kuvia kukkivista omenapuista. Talon päädyssä on  kaksi omenapuuta, mutta minulla ei ole mitään hajuakaan, mitä lajikkeita puut ovat. Nämä ovat suurin piirtein  18-vuotta vanhoja. Muistan hämärästi lapsuudesta, kun mummu ja pappa istuttivat puun taimet. Ihanan makuisia omenoita kuitenkin ovat. Sopivat hyvin sekä tuorekäyttöön, että hilloksi. Saapa nähdä, että minkälainen sato tulee tänä vuonna. Kukista päätellen voisi kuvitella, että runsas sato olisi tiedossa :) 

Ihanaa alkavaa viikkoa! :) 

- Jonna-